Nosferatu

Bram Stokerin vuonna 1897 julkaisema goottilainen kirjeromaani Dracula lienee eräs länsimaisen populaarikulttuurin ikonisimpia kauhuteoksia. Vampyyrikreivin valkokangasseikkailuissa esiintyvistä hurmeella herkuttelijoista tunnistettavimpiin puolestaan lukeutunee Nosferatun rottaa muistuttava, pitkäsorminen ja -korvainen sekä ruttoa vanavedessään levittävä talttahammashirviö, tulkitsijanaan ilmiömäinen Max Schreck.

F. W. Murnaun ohjaaman, aiheen ensimmäisiin filmatisointeihin kuuluvan elokuvan pitkiä varjojaan seinille langettavan verenimijän nimi ei kuitenkaan tekijänoikeussyistä ollut Dracula vaan Orlov. Tuotantotiimi ei ollut saanut oikeuksia Stokerin tarinaan ja kirjailijan leski haastoi heidät myöhemmin oikeuteen sillä seurauksella, että elokuvan kopiot määrättiin tuhottaviksi. Seitsemännen taiteen ystävien suureksi huojennukseksi osa ekspressionistisen mustan helmen printeistä säilyi kuitenkin joukkotuholta.

Jo kahdesti uudelleenfilmattu Nosferatu on yhä tämän päivän mittakaavassakin kauhuelokuvan mestariteos, sinfonia pimeydelle. Sen painajaismaiset kuvat ja omituinen, surrealistinen tunnelma vainoavat katsojaansa kuin paha uni, jota ei saa mielestään heräämisen jälkeenkään

Teksti: Joonatan Nikkinen