NV: Videodrome

Night Visions Turku ottaa haltuunsa Kino Killan valkokankaan 25-26.4.2025! Tarjolla on jälleen laadukas kattaus kulttia, kauhua ja jännäriä!
Pienen kaapelikanavan pomo löytää sattumalta ääriväkivaltaisia kidutusohjelmia ja päättää näyttää niitä kanavallaan nostaakseen katsojalukuja. Tutkiessaan videon alkuperää hän vajoaa hallusinaatioiden värittämälle matkalle salaliittojen ja sadomasokismin syövereihin menettäen ymmärryksensä siitä, mikä on unta ja mikä totta.***David Cronenbergin elokuvien rosoinen tyyli ja hätkähdyttävän groteskit juonikuviot ovat säilyneet yhtenäisenä linjana ensimmäisistä oudoista zombie-epidemioista kohden ihmisen syvemmän persoonallisuuden ja psyykkisten voimien omaperäistä käsittelyä. Cronenbergin keskeisenä metodina on avoin “ruumiin kauhu”: hän alistaa ihmiset rajuille fyysisille muutoksille, jotka aiheuttavat vääristymiä myös käyttäytymisessä. Katsojille ei anneta mahdollisuutta tuudittautua ohimenevän hirviöfantasian valtaan. Visuaaliset kauhun ja inhon elementit heijastelevat vahvasti nykyaikaista kieroutunutta elämänkuvaa.Hurjimmilleen Cronenbergin raivoisa eteneminen ihmiskehoon ja -mieleen yltyy tiedotusopillisessa painajaisessa Videodrome. Television kautta nähdyn sadomasokistisen pornolähetyksen sisältämä impulssi kehittää ihmisaivoihin kasvaimen. Sen seurauksena katsoja putoaa videohallusinaatioiden ja todeksi muuttuvien kauhukokemusten piiriin. Todellisuus ja television kuvasignaalit sekoittuvat keskenään. Kaapelitelevisiofirmaa vetävä Max Renn sukeltaa kotitelevision­sa pullistuvaan ruutuun.Ihmisen tietoisuuden ja ohjelmoidun informaation sekoamisen lisäksi Rennin keho kasvaa “uudeksi lihaksi”. Hänen vatsaansa aukeavaan ammottavaan aukkoon voidaan asentaa videonauha. Murhaohjelmoinnissa käsiase kasvaa häkellyttävästi asekädeksi, sormista ja valtimoista juureutuvin teräsjohtimin. Suuresti Scannersia (1981) muistuttavassa loppuselvittelyssä ihminen joutuu jälleen kohtaamaan itsensä armottomassa katsekontaktissa. Pahan veljen tilalla on nyt televisio.Videodrome on väkevä kommentti ihmisen hakeutumisesta keinotekoisten kiihokkeiden äärimmäisiksi käyviin muotoihin. Siinä viitataan myös splatterin räikeimpään muotoon: ”snuff”-elokuviin, joissa väkivaltaa ei ole lavastettu, vaan ihmisiä todella silvotaan ja tapetaan. Kuten Videodrome-kanavan kidutusohjelmissa, on näissä filmeistä mustimmissa tapahtuva sadismi usein kytketty raakaan pornoon.Epätodelliset näyt ovat jälleen vakavaa tajunnallista materiaalia. Cronenbergin ote muuntaa mielikuvituksellisuuden kuumeiseksi pohdiskeluksi tapahtumien sisältämästä todellisuudesta. Eri voimien riepoteltavana oleva Max Renn purkaa paineensa voimakkaasti kieroutuneina kuvina ja tekoina. Hän pystyy tiivistämään hallusinaatioihinsa niin viettinsä kuin manipuloidun tahtonsa tukahdutetut tarpeet ja kiinnostuksen edetä kokemusten rajojen yli.Videodrome on Cronenbergin kaikkein henkilökohtaisin työ. Erinomaisesti Max Renninä toimivan James Woodsin karuilla kasvoilla heijastuvat varmasti ihmisten pelon ja inhon sietokykyä koettelevan ja tarkkailevan ohjaajan omat mustat mietteet. Ihmismielten salaisimpien tuntemusten portinvartijana hän on päässyt kurkistamaan tavallista syvemmälle pimeään valikoidessaan niitä voimia, joita voi päästää irti elokuviin.– Asko Alanen (Musta Peili, 1985)

Videodromen alkukuvana nähdään ohjaaja Rauli Ylitalon  Pray. Kill. Fuck. Repeat. -lyhytelokuva (2024, 12min).

Kolme öykkäriä seuraa helppoa saalista metsään, mutta…