Pieni pala kakkua

Mahin viettää yksinäisiä lesken eläkepäiviään puutarhan ympäröimässä asunnossaan Teheranissa. Kun kohtalo tuo veteraanien ruokalassa hänen eteensä samaa ikäluokkaa olevan taksikuski Faramarzin, päättää nainen tehdä aloitteen ja kutsua suharin luokseen viinin, kakun – ja kuka ties jonkin intohimoisemmankin merkeissä.

Aviopari Maryam Moghaddamin ja Behtash Sanaeehan (Balladi valkoisesta lehmästä)
käsikirjoittama ja ohjaama Pieni pala kakkua ravistelee teokraattisen diktatuurin arkea niin huumorin, romantiikan kuin katsojan sielua purevan tragedian keinoin. Tekijöilleen ongelmia Iranin viranomaisten taholta tuonut draamakomedia maalaa valkokankaalle toinen toistaan ”anarkistisempia” kuvia, jotka kaatavat propagandan värittämät viralliset patsaat suurkaupungin modernien asukkaiden tukahdutettujen tunteiden ja niiden toteuttamisen kautta. Nainen nähdään itsenäisenä toimijana, joka tanssii, juo alkoholia
ja esiintyy miehen edessä hunnutta. Muistot vievät aikaan ennen islamilaista vallankumousta – mitä myös pahamaineisen siveyspoliisin kynsistä selvinnyt nuori tyttö kadehtii – tai arvostelemaan Irakia vastaan 1980-luvulla käydyn sodan mielettömyyttä. Elokuva ikään kuin huokaakin, että olette ehkä alistaneet meidät, mutta sielujamme ette ole saaneet.

Pieni pala kakkua ei ole pelkkä huuto vapaan Iranin puolesta. Poliittisen sanomansa ohella se on paikoin pakahduttava kuvaus ikäihmisten kipinöivistä tunteista, mikä aiheena tuntuu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olevan tabu myös nuoruuteen ja tiettyihin kauneusihanteisiin uskovassa länsimaisessa kulttuurissa. Kyseessä saattaakin olla yksi viime vuosien kauneimmista sekä rohkeimmista rakkauselokuvista.

Teksti: Joonatan Nikkinen